Tunteista.. Juu hoksasin jotain..

Oikea ahaa elämys!

Miksi me ihmiset emme hyväksy tunteitamme tai jotkut hyväksyy toisille haasteellisempaa. No tässä minun näkemys..

No aluksi millaista palautetta olette saanut lapsena kun on tullut tunne puuska.. ”Hyvä tai huono”? Onko neuvottu miten käsittelet vihan, raivon? Oletko kokenut tilanteet että tunne on hyväksytty saan raivota kuhan en satuta muita.. No vahva veikkaus on että et ole saanut tuntea että tunne on sallittu ja hyväksytty. Tilanne jossa olette olleet kateellisia vaikka naapurin kaverille tai siskolle/veljelle uudesta pyörästä, miten siihen on suhtauduttu?

Ilosta pomppien kotiin.. ”Löysin kuolleeen sammakon” tai itkua vääntäen ”Se sammakko parka oli kuollut” oletteko saanut siihen hyväksynnän ja ymmärryksen sinulla on se tunne.. Sen aidon oikean hyväksynnän ja tunteen että mua ymmärrettiin.. Koska lapselle se on totta lapsena meille jokainen tilanne ja tunne on totta siinä hetkessä.. Lapsi elää tässä ja nyt.. Kunnes meistä tulee aikuisia ja unohdetaan se nykyhetki ja ruvetaan elämään menneessä ja tulevaisuudessa ja samalla opetetaan meidän lapsetkin odottamaan tulevaa ja muistutetaan menneistä virheistä.. Lapsikin rupeaa varsinkin jos tuntuu ”pahalta” odottamaan tulevaisuutta kun eläisi sen tunteen, hyväksyisi sen turvallisen aikuisen kanssa.. Ilman että siitä jäisi tunne että se oli ”pahaa” ja ”huono” asia jota ei hyväksytä ja se pitää sivuttaa.

No näistä lapsuuden kokomuksista ei muuten pääse eroon kun kokemalla ne tunteet. Katkeroituminen omille vanhemmille, lisää vain tunne kuormaa, mutta sekin kannattaa tunnistaa ja hyväksyä. ”Olen katkera vanhemmileni”.. Se mitä Suomessa on viimeisen 100 vuoden aikana tapahtunut tai sitä ennen on jättänyt jäljet. Joten ei ole ihme että tunteita tukahdutetaan..

Miksi Suomi on täynnä yli kilttejä ihmisiä? Koska kun olet ”kiltti, hyvä ja mukava” saat hyvää palautetta ja sodan jälkeen on ollut niin paljon surua, menetystä ja tuskaa perheissä, vanhemmat ei ole jaksanut ja näin mallit ovat periytynyt. Ja näin me ihmiset ollaan kilttejä. Unohdetaan ne ”huonot” tunteet ja korostetaan niitä ”hyviä”. Sitten ihmetellään kun on niin paljon masennusta, ahdistus ja itsemurhia. Me ei hyväksytä kokonaisuutta.

Kun tunteet hyväksyy, silloin ne ei ota yli valtaa, ne ei ryöppyä yli reunan ja ei tule yli lyöntejä. Eli tähän perustuu mielialalääkkeet ja rauhoittavat.. Et tunne niin paljoa. Siksi tarvitaan mahdollisuus tuntea ne tunteet turvallisen ihmisen seurassa ja että tulee hyväksytty olo. Tai itse pitää olla niin tietoisesti läsnä omassa kehossa että ymmärtää että se on vain tunne. Ja en tarkoita että lääkkeet on pahasta mutta se että lääkitys ei poista alkuperäistä syytä, tukahdutettuja tunteita.

Miksi käytän heittomerkkejä, ei ole olemassa huonoja tai hyviä tunteita on vain tunteita mutta me ihmiset mielen avulla ollaa määritelty tunteet ”hyviksi ja huonoiksi” niiden vaikutuksen perusteella. On totta onnellinen ihminen tuntuu paremmalta kun ihminen joka on onneton.

Ihmisen on tarkoitus olla onnellinen, ihminen joka hyväksyy kaikki tunteet on onnellinen. Tunteet on kuin tienviittoja, suunnasta mikä tuntuu oikealta itselle. Niihin ei kannata jäädä kiinni koska aina tulee uusia tunteita ja tilanteita. <3 Mutta monella on paljon tunne kuonaa, monta tunnetta tuntematta. <3

Hyväksyntää.. Rakkautta itseä kohtaan meistä jokainen tarvitsee tällä hetkellä. <3