2020 kesä.

Muutto kotiin heinäkuussa oli jokseenkin katasrofi ennen sitä! Menetettiin paljon maallista, nyt voin vihdoin kirjoittaa fiksusti.. noin 1/3 meidän omaisuutta meni.. Sain männä viikolla vajaan parin tonnin laskun.. mutta vain maallista mitä saa rahalla, lapset on kotona.. <3

Otin kaksi viikkoa ennen kesäkuun viimeistä päivää, kun muutto piti tehdä otin yhteyttä meidän sosiaalityöntekijään. (Edelleenkään viestejä ei ole lisätty kirjauksiin) Eli työntekijä skippas ne.. Otin häneen päivää ennen viimestä päivää yhteyttä uudestaan, että en ole edelleenkään saanut asuntoa.. Olin siis sanonut asunnon ylös koska poikani halusi takas minun luokse asumaan. Ja kolmio oli armotta liian pieni. Vanhin on tyttö, poika keskellä ja nuorin tyttö ja minulla ms- tauti joka vaati omaa tilaa että jaksan tätä pyöritystä. Mutta poika oli edellen isällään kirjoilla silloin vaikka oli korona kriisin alusta ollut mun luona ja kaikki jotka ovat työttömänä hakeneneet liian isoa asuntoa pääkaupunkiseudulta.. joo kyllä sulle nauretaan partaan.. mä hain montaa asuntoa saamatta niitä. Totta on myös se että en suostunut kerrostaloon, kerrostaloissa on paljon meteliä. Mun korvat on nykyään todella herkät, kuulen uskomattoman hyvin vaikka minulle on diaknosoitu kuulossa heikentymää tai sit vain valikoiva.. 😀 Lapsena mun tärykalvoja on puhkottu paljon. Yöt oli välillä rivarissa pelkkää kuuntelemista, siihen päälle levottomat jalat ja toisinaan ne oli vielä sairaan kipeät.

Okei, olin siis sairas paska jolla ei oo ihmisyyttä tässä yhteiskunnassa.. ja niin mua myös kohdeltiin. Rahaton yh.. (Mutta tähän väliin kehun itseäni, ihan vähän.. viimeisestä infuusiosta on vuosi.. oon edelleen jaloilla!!!) Lääke heikentää vastustuskykyä, ajaa valkosoluja alas. Niin ja tää korona päällä.. yhdistelma on huono..

Sossu otti siis päivää enne asian hoitaakseen, niin että tiesin viimeinen päivä kesäkuuta mihin voin tavarat viedä. Mutta se että autoni oli kuukautta aikasemmin pistetty paaliin.. niin millä? Luojan kiitos mulla on ystävä ja mun isä joka lainas mulle rahan pakettiautoon (liitto oli ollut huhtikuusta jumissa). Sosiaalitoimi järjesti varaston kaupunki varastosta ja kriisi huoneiston motellista läheltä lentokenttää. Pakettiautoa he eivät luvanneet.

Laskettiin lasten kanssa monta kuormaa me keritään tehdä ennen 12.00 yöllä.. mietittiin mikä on tärkeää.. eli eka sängyt, joitain muita isoja huonekaluja.. vaatteita sillei että selvitään loppukesästä.. tai no vaatteet, liinavaattet oli helppo liikuttaa.. (paitsi mun vaattet, ne käyttö mut nuorin oli pelastanut mun hengarissa olevat vaatteet) mietittiin paljon mikä on tärkeää.. kannettiin auto täyteen.. (Pakettiauto oli paska.. vaikka oon rattiakka niin se oli hirvee ajettava vielä vähän väsynyt ja stressi tapissa, no jalat toimi ja sit ei) Ms on vienyt mun jalat.. ne lakkaa toimimasta.. polvi ei taivu tai taipuu holtittomasti ja tunto häviää.. mut joo se muuto….

Kerittiin kaksi reissua illalla.. varasto piti käydä lunastamassa ennen kun sinne voi viedä tavaraa.. olin asunnolla vähän jälkeen kuusi, kuljin siis matkat julkisilla varasto, myyrmäki(pakettiauto) ja sillä hämeenkylään.. ja pakettiauton hommasi ensiksi ystäväni, loppu ajan iskä(hän on eläkkeellä, ollut jo pitkään).. eka kuorma oli viety yhdeksään.. toinen kuorma kyytiin, olin kämpällä vähän yli kaksitoista ja sitten pakattiin vielä aamuksi kuorma 5.30 avautuisi taas varasto. Ruvettiin miettii mitä kyytiin.. ja loput ulos, kämppä tyhjäksi, siivous.. nukuttiin ehkä tunti yön aikana.. Aika loppui siis kesken.. lähettiin viemään viimeistä kuormaa ja tiesin loppu jää pihaan… avaimet oli luovutettava viimeistää aamuun 9.00.. uudet asukkaat..

Palautin avaimet ja tajusin että kaksi avainta oli kuormassa mitkä oli jo varastossa jossain.. (500 laskusta) Kun sitten palasin takasin asunnolle oli jo uudet asukkaat siellä ja paska myrsky oli hieno ja se siitä.. tähän kamaluuteen he joutuivat tulemaan plaa, plaa.. niin joutuivat.. en tykkänyt heistä silloin kun kävivät kattoo asuntoa ei myöskään Maisa (meidän koira ei voi sietää tekopyhiä ihmisiä ja on osunut oikeaan) kun kävelin pihasta pois itkin, vitutti, olin paniikissa ja tunsin helpotusta samaan aikaa.. se oli loppu.. ja jotain uutta edessä ehkä ja pakosti.. Tein kaikkeni, nukuin seuraavan vuorokauden siellä motellissa.. olin niin loppu kun ihminen voi olla.. Lapset kävi huoneessa ja sit lähtivät.. pyysivät rahaa kävivät hakee ruokaa.. tulivat takas, kuulin mutta en jaksnut reagoida, en jaksanut miettiä, oli vaan luotettava että kaikki menee hyvin.. ms taudin alku oli samanlainen.. pää ei toiminut oli vaan pakko päästää irti ja uskoa että olen niin hyvä ja tärkeä että lapset pärjää jos nukun nyt.. olin jossain.. missä on seinät.. ja olin tavallaan ite ajanut itteni siihen.. pojalla on tosi kova luonne ja nuorimmalla tinttaralla myös asenne kohdallaan.. sit mun vanhin on niin herkkä.. liian herkkä.. (masennus, ahdistus.. asiakkuus alkoi aikanaan itsemurha yrityksen takia vanhimman kohdalla..) KOLMIO OLI LIIAN PIENI, LIIAN VÄHÄN TILAA! EN KUNTOUTUNUT AHDISTUKSEEN, mitä itsekkin sairastan toisinaan tila mitä en osaa selittää pitää vain paeta jonnekkin ja hei olen viriili 35 vee.. kivaa harrastaa seksiä kun ei oo ovea.. kyl on romantista olla perse pitkällään kun joku tulee keittiöön.. ;* ja juu, juu on ollut vientiä.. <3 ei oo tarvinnut kitistä..

Jossittelua… jos sossu olisi sillon kaksi viikkoa ennen tätä episodia reagoinut.. (puhuttiin jo toukokuussa kokouksessa että tarvitsen isomman asunnon että tilanne rupee olee haastava..) mulla olisi ollut aikaa vaikka joka ilta viedä jotain ja olisin saanut ihmisiä kantamaan pesukoneet jne. sieltä silloin viimeinen päivä.. mulle annettiin n. 7 tuntia viedä tavarat hämeenkylästä tammistoon.. matkoihin meni noin puoli tuntia.. no jossittelua, keissi todisti että mulla on maailman upeimmat lapset ja meidän tiimi on rautaa, en turhaa siis halunnut taistella lapsista aikanaa! Mutta kriisi huoneistoon siis.. minä, lapset eli kolme murmelia, kaksi kissaa ja koira.. 44 neliöö keittiökomero, ”olohuone 3 sängyllä ja huone 1 sängyllä sillä me oltiin sit 3 viikkoa.. se on sitten toinen tarina.. 😀 mut on jo alku kiikkustuoliin.. <3

Ja mä en olisi uskaltanut tehdä tätä jollen olisi tavannut häntä, ensimmästä ihmistä joka uskoo minuun.. ihmistä joka nyt rakastaa ja sitä toista joka halusi tietää mistä mä selviän.. se on vain tavaraa mitä saa kyllä uutta.. ihmistä ei voi koskaan korvata jos hänet menettää.. <3 Se on asia mitä kannattaa jokaisen miettiä, mikä on tärkeää.. kaikki tämä mitä maapallolla on, on tehty ilman rahaa.. siis ihan jokainen asia.. mihinkään ei ole tarvittu rahasta materiaalina.. mutta ihminen on ahne, alistaa ja sanoo että on toistaan parempi.. ja nyt me hukutaan omaan paskaan..